Kaksplus.fi

SYNNYTYSKERTOMUS - HELPPO JA NOPEA SYNNYTYS RV 38+2



02.06.2017

Ihan tavallinen perjantai. Eetu oli tavalliseen tapaan päivän töissä ja mä sisustelin edellispäivänä valmistunutta huonetta. Raijasin huonekaluja ympäri kämppää ja laitoin kuvia siitä kaaoksesta Eetulle. Kyselin mielipiteitä millon mistäkin järjestyksestä ja tuttuun tyyliin Eetun vastaukset oli vaan "ihan sama" :-D Ehdittiin myllätä Eevin kanssa kämppä uuteen kuntoon ja kannettiin hoitopöytäkin sisälle. Se oli nimittäin edellispäivänä maalattu pihalla. Anoppi poikkesi kahville ja lähtiessään kysyi että onko mitään merkkejä vieläkään synnytyksestä. Sanoin vaan että " En mä mitään merkkejä tässä tunnustele, kyllä se sitten tulee kun on tullakseen".

Eetun tullessa töistä me lähdettiin pian meidän kaveriperheen luokse Lempäälään ja vietettiin sielä koko loppu ilta. Mulla oli ollut tajuton nälkä koko päivän vaikka olin  syönyt aamupalan lisäksi neljä kertaa makaronilaatikkoa. Enkä mitään lastenannoksia, vaan ennemmin miehenannoksia. Lähdettiin illalla ajelemaan kotiinpäin ja puhuttiin matkalla tulevasta synnytyksestä. "Sitten neljän viikon päästä kun tätä käynnistetään..." "Ei merkkiäkään ulostulosta, paitsi saman verran finnejä kun viimeksi". Innostuttiin vielä kuskaamaan Eetu isä kaverinsa luokse ennenkun tultiin kotiin.

Kotona iltapesujen jälkeen mentiin sohvalle vielä istumaan hetkeksi ja Eevi nukahti siihen. Aloitettiin Eetun kanssa jonkun leffan kattominen ja Eetukin nukahti melkein heti. Mun piti lähteä kantamaan Eeviä yläkertaan nukkumaan, mutta jäinkin sohvalle selailemaan Pinterestiä ja tekstailin kaverini kanssa jotain kalkkimaalaus juttuja. Ajattelin nimittäin hakea purkin kalkkimaalia ja maalata yhden lipaston viikonlopun aikana.

03.06.2017

KLO 00:20

Kiinnitän huomiota ensimmäisen kerran ummetuskramppeihin. Niitä oli tullut muutamasti jo aijemmin illalla, mutta nyt selkeästi enemmän. Niin tosiaan, ummetus vaivasi melkein koko raskauden, niinkuin viimeksikin. Katselin leffaa ja ramppasin vessassa tuloksetta.

KLO 01:00

Yhden aikaan krampit ei ollut vieläkään loppunut ja huomasin niiden tulevan suhteellisen säännöllisesti. Naureskelin mielessäni että taasko menen tähän samaan lankaan kun Eevin syntyessä, eli ummetuskrampit olisivatkin supistuksia. Latasin supistuslaskurin puhelimeen ja heti mulle tuli se fiilis että nää olikin supistuksia. Tosin ei kovinkaan kipeitä, vaan ennemmin vaan napakoita. Siis voimakkaampia kuitenkin kun harjoitussupistukset. Pystyin kuitenkin liikkumaan normaalisti eikä mulle tullut vielä mieleenkään synnytyksen lähestyvän. Ajattelin vaan että nyt muistan jo ennakkoon miltä supistukset tuntuu :-D

Tiesin anopin olevan yöllä töissä ja jostain syystä rupesin kirjoittamaan sille viestiä että täällä tulee supistuksia säännöllisesti, vaikka mulla ei ollut sellaista tunnetta että supistukset siitä muuttuisivat koviksi. Halusin vaan ilmoittaa jollekkin hereillä olevalle, että ekaa kertaa jotain tuntuu tapahtuvan. Jätin kuitenkin viestin lähettämättä kun en halunnut "huolestuttaa" anoppia, ja ajattelin että pian musta tulee sellanen että odotan kokoajan vaan "merkkejä" synnytyksestä ja ilmoittelen niistä ihmisille toivoen että synnytys pian käynnistyisi.



KLO 01:55

Päätinkin lähettää valmiiksi kirjoitetun viestin anopille. Naureskelin itsekseni että supistukset loppuvat varmasti kun ilmoitan niistä jollekkin. Olin väsynyt ja ajattelin meneväni suihkun kautta nukkumaan. Herätin Eetun laittamaan suihkunpään kuntoon, kun se oli aijemmin irroitettu ja sen tilalla oli pihaletku joka meni ikkunaa pitkin ulos. Kerroin että supistaa säännöllisesti ja että laitoin anopille varoiksi viestiä. "Huuda jos tulee jotain" Eetu sanoi mennessään takaisin nukkumaan. Mutta ei saanutkaan enää unta.

Supistukset voimistui ja pyysin Eetun kellottamaan niitä suihkuun. Säännöllisiä ja tiheämmin. Kipeämpiä kun alkuun mutta kuitenkin helposti kestettäviä, ainakin suihkun alla. Ja sielä suihkun alla oli pitkästyttävää. Oon tottunut tekemään kokoajan jotain, ja suihkussa ei voinut tehdä mitään. Siispä pyysin Eetun tuomaan mulle juuriharjan että voin pestä kylppärin lattiaa samalla istuskellessani sielä. "No et sää ny mitään pese.." " Kyllä pesen, tuo se harja ny vaan". Ja Eppu toi, ja minä pesin lattioita :-D

KLO 02:45

Eetu soittaa anopille. Selittää tilanteen ja varmistaa että pääsisikö anoppi paikalle, jos tässä lähdetään vielä synnyttämään. He sopivat soittavansa kun työt loppuu, että mikä tilanne meillä täällä on. Mulle tuli heikko olo ja halusin pois kuumasta suihkusta. Päädyin nojailemaan seiniin ja hoin vokaaleja supistusten tullessa. "AA AA EE EE IIIIIIIII".

KLO 03:00

Odotan koska supistukset lakkaisi että pääsisin nukkumaan. Sanoin Eetulle etten haluaisi lähteä käymään sairaalassa keskellä yötä, kun matkaa edes takaisin olisi yli 80 kilometriä. Lähdin yläkertaan makoilemaan mutta päätin kuitenkin soittaa synnärille että mitä sielä ollaan mieltä. Saatiin vastaukseksi että tulkaa käymään jos siltä tuntuu. Keräiltiin tavaroita sairaalakassiin ja mietittiin kuinka turha reissu on edessä, kun laskettuunaikaankin on vielä muutama viikko.

KLO 03:25

Supistuksen tullessa huusin Eetulle että soita nyt äidillesi, mutta heti supistuksen loputtua sanoinkin ettei tarvi. Kun olin muutaman kerran tehnyt tän uudelleen kun Eetu sitten soitti ja käski tulla vauhdilla. Varmaan vartissa anoppi oli tullut meille ja  höpistiin jotain perusjuttuja Eevin hoidosta ja muusta. Supistukset koveni ja voin aika huonostikkin niiden ollessa käynnissä, mutta heti kun supistus meni ohi olin ihan täysin voimissani.

KLO 04:05


Oltiin autossa matkalla sairaalaan. Radiosta soi Juha Tapion Rakastettu ja mua rupes itkettään. Eetu hiljensi radiota ja mä höpisin sitä että meidät käännytetään sairaalasta kotiin kun en varmasti ole auennut yhtään. Eetu kyseli matkalla että voidaanko poiketa tankille, ja mä tiuskin että EEII ja taas hetken päästä sanoin että tottakai voidaan tankata. Pysähdyttiin tankkaamaan ja ajettiin sairaalalle.


KLO 04:40

Ollaan sairaalan pihassa ja mä miltei itken kivusta. Supistukset tulevat miten sattuvat ja tuntuu että joku kestosupistus on kokoajan taustalla käynnissä. Kirjaudun sairaalaan sisälle ja kävelen synnytysvastaanotolle. Kätilö kyseli miksi me tultiin ja antaisinko neuvolakortin ennen käyrille menoa. Heitin neuvolakorttikotelon pöydälle ja rupesin nojaamaan seinään kun supisti. " Niin annatko sen kortin tuolta kotelosta, niin pääset sitten käyrille" sanoi kätilö uudelleen. Mähän sitten ärähdin takaisin että " En mää nyt saatana pysty antaan sitä!" "Jaaha, mennäänkin suoraan sitten synnytyssaliin!"

KLO 04:48

"Eetu venaa nyt, tässä on peili, mää otan pari peilikuvaa äkkiä." Eetu pyöritteli silmiään ja naureskeli mun ristiriitaiselle käytökselle. Olin minuuttia aijemmin huutanut että en pysty seistä ja roikuin Eetussa ja heti supistuksen loppuessa ihan peilikuva kunnossa.


KLO 04:50


Meidät kirjattiin synnyssaliin. Sain samantien ilokaasun ja annoin esitietoja kätilölle. Käytiin läpi mun omat toiveet synnytyksestä ja suunnitelma mikä oltiin tehty muutama viikko aijemmin sairaalalla, kun kävin pelkopolilla. Edellisessä synnytyksessä mun häntäluulle tapahtui jotain, enkä tuntenut sen kivun läpi varsinaista synnytyskipua. Sovittiin että laitetaan spinaalipuudutus, Kohdunkaulan puudute ja pidetään ilokaasu. Kätilö teki mulle sisätutkimuksen ja  meidän yllätykseksi olinkin 6cm auki. Kätilö lähti hakemaan anestesialääkäriä. Tästä eteenpäin en kunnolla muista järjestystä. Sain kohdunkaulanpuudutteen ja spinaalin, ja kivut helpotti tosi paljon. Myös kalvot puhkaistiin jossain vaiheessa.

Spinaalipuudutus toimii ja mun kroppa kutiaa ihan sairaasti. Yritän kuvailla Eetulle sitä kutinan määrää ja samalla pyydän peittoa koska mulle tuli tosi kylmä. Tärisen peiton alla ja meinaan nukahtaa kokoajan. Yhtäkkiä tunnen että jotain hulahtaa siihen sängylle ja huudan kätilölle että " Nyt ripuloin mun päälleni!" Kätilö naurahtaa ja tarkistaa tilanteen ja sanoo että lapsivettä se vaan oli. Eevin synnytyksessä luulin että pissasin päälleni ja nyt luulin ripuloineeni :-D



KLO 06:00


Oon 9cm auki. Jutellaan kätilön kanssa synnytyksen nopeasta kulusta ja siitä että ollaan Eetun kanssa ihan ihmeissään tilanteesta. Oltiin jotenkin oletettu että synnytys käynnistyy lasketunajan jälkeen jos edes käynnistyy itsekseen. Naureskeltiin että oltiin alkuviikosta vasta hommattu turvaistuin ja kotonakin kaikki on ihan kesken. Olin käynyt töissäkin extraamassa viikko aijemmin.

KLO 06:15

Kätilö käskee mun levätä vartin verran että kerään voimia ponnistukseen. Hän sammutti valot ja poistui hetkeksi huoneesta. Päätän soittaa iskälle vielä äkkiä että ollaan synnyttämässä ja että Eevi on kotona anopin kanssa. Lopetin puhelun sanoin " Heeei mää rupeen nyt synnyttämään niin soitellaan myöhemmin".



KLO 06:30

Kätilö tulee takaisin huoneeseen, tekee sisätutkimuksen ja sanoo että ei muutakun ponnistamaan.

KLO 06:35

Koitetaan ensin puoli-istuvassa asennossa yhden supistuksen ajan, kunnes kätilö ehdottaa kylkiasentoa. Siihen jäätiin sitten harjoittelemaan ponnistamista. Kylkiasento oli paljon parempi.

KLO 06:40

Ollaan muutaman supistuksen verran harjoiteltu ponnistamista. Kätilö käskee ponnistaa kovaa/tosissaan seuraavalla supistuksella. Kun supistus tuli aloin ponnistaa ja hetken päästä kätilö sanoi että noniin, odotetaan seuraavaa supistusta. Nyt tapahtui koko synnytyksen hämmentävin juttu, nimittäin huomasin supistuksen vielä jatkuvan ja sanoin että " Tää supistus jatkuu vielä, mä ponnistan vähän". Ja mä ihan oikeasti ponnistin vaan vähän, ja lapsen pää tuli ulos.

KLO 06:42

"Nyt älä ponnista!". Hetken odottelin ja kysyin että mitäs nyt tapahtuu. Napanuora oli kaulan ympärillä ja sitä kierrettiin pois. Ja sitten syntyi vauva! 

Pieni tyttömme syntyi klo 06:42 mitoin 3480g 49cm. Raskausviikkoja oli 38+2. Synnytyksen kokonaiskertoksi kirjattiin 5h 50 minuuttia. Musta itsestä tuntui että se kesti kolme tuntia, koska supistukset oli niin laimeta alkuun. Synnytys sujui hyvin ja säästyin tikeiltä ja repeämiltä. 


PYÖRÄILYJUTTUJA





*Toteutettu yhteistyössä Jollyroomin kanssa





Eevi rupesi jo viimetalvena kiinnostumaan erilaisista pyöristä ja saikin synttärilahjaksi sellaisen kolmirenkaisen pyörän, jota aikuinen voi työntää. (Tarkalleen ottaen Eevi sai niitä kaksi, kun mun isä ja Eetun äiti oli kumpikin ostanut pyörät. Jätettiin toinen sitten mummola käyttöön ja toinen pidettiin kotona) Reenailtiin keväällä jo pyöräilyä sillä työnnettävällä mallilla, mutta se harjoittelu jäi aika lyhyeen kun raskausvatsa oli jo niin suuri että kumarassa työntäminen oli haastavaa ja otti aika pahasti muutenkin kipeään selkään.


Nyt ollaan uudelleen aloitettu harjoittelu ja pieni askel kerrallaan se on tuottanut tulosta.
Vaikka pyörän sarvet toimii samallatavalla kun ratti, oli ne ihan uusi juttu taaperolle. Vieläkin ohjaus toisinaan tuppaa unohtumaan, mutta viimeistään muistutuksesta se taas onnistuu. 
Polkimien käyttö alkaa myös käymään tutuksi mutta usein turvaudutaan aikuisen työntämiseen ja polkeminen unohtuu tai "unohtuu" kokoajan.


Olen jotenkin yllättynyt siitä kärsivällisyydestä mikä Eeviltä löytyy pyöräilyn suhteen. Useinkaan tuon hulivili-tytön kärsivällisyys  ei nimittäin riitä moniiinkaan juttuihin ja raivarit tai kyllästyminen tapahtuu hyvinkin äkkiä. Meidän pihaa ja kotitietä jaksetaan kuitenkin ajaa edes takaisin vaikka puolituntia ja reenaus lopetetaan ennemmin mun niskakipujen takia kun taaperon kyllästymisen. Iso motivaattori pyöräilyyn on ollut myös oma pyörilykypärä, jota neiti kantaa ylpeänä joka paikkaan. Aina kun Eevi näkee kypäränsä eteisessä pitäisi samantien lähteä ulos.




Meillä on nyt valmiina seuraavankin "tason" pyörä, nimittäin Jollyroom lähetti meille kivan kesäpaketin josta löytyi Pinepeak Cruise fillari. Taapero innostui jo kovasti uudesta pyörästään ja malttamattomana odotti vaariaan kun renkaat piti täyttää ennen ensimmäistä ajelua. Apupyörien ansiosta ollaan päästy tätäkin jo kokeilemaan ja motivaatio pyöräilyyn kasvoi vaan lisää. Eevi myös päätti että vanha pyörä on vauvan ja tämä uusi hänen. Uudessa pyörässä on käsijarru, kello ja heijastimia joita kuulemma on isojen pyörissä ;)


Toistaiseksi pyöräily on ollut yksi niistä harvoista jutuista, mitä tehdään kaksin Eevin kanssa. Sylissä oleva vauva ei ihan mahdu tähän yhtälöön ja rattaiden työntäminen samalla on aika haastavaa. Siispä pikkusiskon mennessä rattaisiin päikkäreille ollaan me napattu fillari alle ja reenailtu ihan kahdestaan omassa pihassa, tai sitten jätetty vauva isin kanssa kotiin ja lähdetty "isoille " teille pyöräilemään. Tämäkin on varmaan yksi syy siihen miksi taapero tykkää pyöräillä kovasti, sillä kahden keskinen aika on hyvin kortilla.

Sellaisia pyöräilykuulumisia siis! Tsekataan tilanne uudestaan syksymmällä että miten ollaan edistytty ja vieläkö se on ihan ykkösjuttu täällä. Mites sielä ruudun toisella puolella? Koska olette ruvenneet harjoittelemaan pyöräilyä? Millä ootte aloittanut harjoittelun, potkupyörällä, polkupyörällä vai kolmipyörällä?

VAUVAKUVIA

"Älä pelkää, älä pelkää,
sinä et pääse putoamaan
Rakastettu on oikea nimesi
ja tulee nimenäsi olemaan"








Kaikki kuvat on mun itse ottamia.